Seuraavana Pixar -elokuvien katseluvuorossa oli studion 12. elokuva vuodelta 2011 eli Cars 2. Kuten edellisen Toy Storyn kohtallakin taisin jo mainita, ennakkoluuloni elokuvien laadusta ovat melko vahvat siinä vaiheessa, kun jako-osio aletaan tehtailemaan. Ensimmäinenkään Cars -elokuva ei ollut (omaan aikuiseen makuun) kovinkaan kummoinen ja rehellisesti sanottuna en odottanut tältäkään elokuvalta sitten kovinkaan kummoisia parannusta. Toy Story tosin osoitti että jatko-osatkin voivat olla erinomaisia, joten pieni toivonkipinä silti jäi ilmaan, kun pistin elokuvan levykkeen asemaan.
Ensimmäinen Cars elokuva kertoi punaisesta kilpa-autosta Lightning McQueenistä sekä hänen ystäväjoukosta, johon kuuluvat mm. hänen paras ystävä hinausauto Mater sekä rakkaudenkohde Sally. Lightning McQueen oli alunperin ylimielinen tulokas kilparadoilla ja pääsi huipulle vasta uuden ystäväpiirinsä avustuksella. Elokuvan jatko-osa jatkaa tapahtumia reilusti myöhemmin, sillä viime kerran jälkeen McQueen on voittanut mestaruuspokaalin jo neljä kertaa. Eräänä päivänä hän saa Italialaiselta Francesco Bernoullilta haasteen osallistua uuteen World Grand Prixiin, joka sisältää kisat Japanissa, Italiassa ja Englannissa. Eräs kisan juju on siinä, että kaikki kisaajat käyttävät polttoaineenaan Allinol -nimistä luontoystävällistä löpöä ja kyseessä onkin eräänlainen mainoskampanja fiksumpien polttoaineiden puolesta. Kisan lomassa McQueenin hyvä ystävä Mater onnistuu kuitenkin sotkeentumaan vahingossa kisan ympärillä pyöriviin hämäräpuuhin ja kisan rinnalla pyöriikin melkoinen agenttiseikkailu James Bondien tyyliin.
Cars 2 osasi yllättää minut muutamillakin eri tavoilla. Ensimmäisen elokuvan keskiössä toiminut Lightning McQueen onkin tässä elokuvassa jo paljon sivummassa ja voisi melkeinpä sanoa, että hinausauto ja agenttiseikkailuissa pyörivä Mater on tämän elokuvan päähahmo. Tämä ei itseäni kuitenkaan haitannut ollenkaan, sillä McQueen on pohjimmiltaan melko tylsä hahmo ainakin omasta mielestäni. Myös elokuvan luonne on muuttunut elokuvien välillä ja aivan leffan alussa katsoinki hieman ihmeissäni, että olenko varmasti katsomassa oikeaa elokuvaa. Ensimmäinen leffa keskittyi enemmän hahmojen esittelyyn ja kanssakäymiseen ja oli muutenkin melko rauhallinen elokuva, kun taas tämä jälkimmäinen keskittyy seikkailuun ja toimintaan. Elokuvat ovat hyvin erilaisia ja vertailu näiden välillä on hyvin vaikeaa, molemmilla kun on omat hyvät hetkensä. Kyllähän tämä jatko-osakin oli aikalailla nuoremmalle yleisölle suunnattu, mutta tykkäsin tästä jälkimmäisestä ehkä pikkuriikkisen enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti