Kun kuulin ensimmäisen kerran Super Mario 3D Worldista, se ei herättänyt jostain syystä mielenkiintoani, vaikka olenkin pelannut ja pitänytkin muistakin 3D-Marioista. Kiinnostus alkoi kuitenkin heräämään, kun pääsin koittamaan 3DS:llä Super Mario 3D Landia ja tiesin, että siitä hauskasta pelistä kulkee vielä isomman ruudun versio eli SM3DW. Aloin katselemaan pelin arvosteluja ja melkein kaikkialla peliä kehuttiin maasta taivaisiin, joten pakkohan se oli hankkia ja joulun aikaan tämä peli saapui lopulta talouteeni. Joulun jälkeen minulla oli vielä toista viikkoa lomaa, joten mikäs parempi tilaisuus siinä tulikaan, kuin uppoutua Marion maailmaan.
Pelattavaksi on saatu sama neljän hahmon katras, joka oli mukana jo NESin Euroopan ja Yhdysvaltojen versiossa Super Mario Bros 2:sta ja heidän toisistaan poikkeavat ominaisuudet ovat säilyneet aiemmasta pelistä. Mario on ominaisuuksiltaan tasapaksu hahmo kaikilla osa-alueilla. Luigi puolestaan hyppää hieman korkeammalle, mutta pysähtyminen vauhdista tapahtuu kuin liukkaalla jäällä eli huonosti. Sienimies Toad on erittäin vikkelä juoksemaan, mutta hypyt ovat auttamattoman matalia. Viimeisimpänä joskaan ei vähäisimpänä on hitaanlaisesti liikkuva Prinsessa Peach, joka korvaa kuitenkin vauhdin nopeutensa pystymällä leijailemaan ilmassa lyhyitä aikoja. Spoilaamatta sen enempää sanon vain, ettei pelattavat hahmot välttämättä rajoitu näihin neljään juuri mainittuun...
Itse peli 3-ulotteisuudestaan huolimatta nimensä mukaisesti lähempänä Super Mario 3:ea, kuin uudempia 3D-marioita (mm. Super Mario 64, Sunshine jne). Moni asia kuten overworld-kartta, vihollishahmo jne on lainattu SMB3:sta ja kamerakulma pysyy kiltisti etäällä eikä zoomaa kuvaamaan Marion takapuolta, jolloin ympäristön pystyy hahmottamaan paljon paremmin. Tämä onkin tärkeä seikka erityisesti moninpeliä pelatessa, niin sanoinkos jo että tätä voi pelata yhtä aikaa neljä pelaajaa?
Pelimaailma jakautuu useaan maailmaan, josta jokaisessa on puolestaan 10-20 kenttää. Joihinkin kenttiin (erityisesti linnakkeisiin) pääsee vain keräämällä muista kentistä jättikolikoita. Lisäksi kartalta löytyy lyhyitä bonuskenttiä, joista voi haalia lisäelämiä, jättikolikoita ja muuta pientä kivaa. Välillä matkan kartalla stoppaa välipomovastukset, joita vastaan tulee taistella hieman SMB3:n vasaraveljesten tapaan. Itse normaalit kentät ovat sitä samaa korkeaa Mariomaista tasoa eli sieltä löytyy tuttuja vihollisia, putkien takana olevia salahuoneita, iso kasa kerättäviä kolikoita ja voimaesineitä sekä ennenkaikkea loistavaa musiikkia. Kentät päättyvät aina luonnollisesti lipputankoon.
Jokaisella Mario-pelillä on oma teemansa ja tällä kertaa se on kissat. Mario (tai muu pelihahmo) muuttuu helistinkellon kerättyään kissa-Marioksi, joka pystyy paitsi juoksemaan lujempaa, myös kynsimään vihollisia sekä kiipeilemään seiniä pitkin korkeuksiin. Lipputangon nuppiin kiipeämisestä puhumattakaan. Entuudestaan tuttuja voimaesineitä ovat tulikukka, tanooki-puku SMB3:sta, bumerangipuku (saatte arvata mitä sillä heitellään) ja muutamia muita.
Vaikka peliä pelaisikin yksinpelinä, on Nintendo tuonut tähän(kin) Marioon yhteisöllisyyttään. Mukana on muistakin peleistä tuttu mahdollisuus kirjoitella kenttien loppuun viestejä muille pelaajille. Vielä hauskempi ominaisuus avautuu käyttöön vasta pelattuasi kentän loppuun ensimmäisen kerran. Seuraavalla pelikerralla et olekaan enää yksin kentässä vaan siellä viilettää muiden pelaajien "haamuja". Kyseiset pelaajat eivät ole kentässä samaan aikaan vaan kyseessä on tallenteita muiden pelaajien suorituksista, mutta elävöittät kenttiä hauskalla tavalla. Välillä voit saada muilta hahmoilta voimaesineitä tai vinkkejä, missä salaisuudet ovat piilossa.
Super Mario 3D World meni läpi suhteellisen nopeasti, mutta oli siellä mukana joitakin haastaviakin kenttiä. Itselläni yksi tälläinen oli ainakin yksi viimeisimmistä kentistä, joissa Marion tuli pysytellä pyörivän kuutiomaisen vihollisen päällä putoamatta siinä samalla laavaan (kyllä vain, viimeisimmissä kentissä oli laavaa - spoiler!!!). Loppubossi oli kyllä turhan helppo, varmasti helpoin Mario-pelin loppuvihollinen ever. Jos peliin haluaa pelkän läpipeluun lisäksi haastetta, kannattaa alkaa keräämään kaikki isot kolikot sekä avaamaan lukittuja salakenttiä, sillä niitä riittää kyllä enemmänkin. Itse peli oli loistavaa settiä, yksi parhaimmista pelaamistani heti SMB2:n, SMB3:n ja SMW:n jälkeen. Ainoa mikä harmittaa suuresti on että en ole päässyt pelaamaan tätä vielä moninpelinä, mutta aikomuksena olisi ottaa neljän pelaajan sessio tätä nyt lähikuukausien aikana, can't wait!
Oikean alakulman kuvakkeista voit säätää
videon kokoa ja laatua.
