Hercules on Disneyn 1997 markkinoille tuoma animaatioelokuva. Elokuva pohjautuu samannimiseen antiikin Kreikan sankariin, joka oli saanut valtavat voimat isältään Zeukselta, jumalien kuninkaalta. Itselleni tämä Disneyn piirretty versiointi oli täysin tuntematon, joten tällä kertaa katsomisessa mentiin täysin tuntemattomalla maaperällä. Minulle Hercules hahmona on paremmin tuttu 90-luvun kieli poskessa tehdystä Hercules: The Legendary Journeys TV-sarjasta, jossa Kevin Sorbo näytteli nimikkoroolia. Jotenkin Disneyn Hercules ei herättänyt minussa korkeita ennakko-odotuksia, mutta pakkohan tämäkin oli katsoa, joten here we go!
Elokuva alkaa kun Zeus, hänen vaimo Hera sekä muut Kreikan jumalat ovat Olympus-vuorella juhlimassa Hercules-vauvan syntymäpäiviä. Zeusin veli Manalan jumala Hades ei ole kuitenkaan yhtä juhlatulella, sillä hän juonii veljensä kukistamisesta saadakseen itselleen Olympuksen ja kaikki sen mukana tulevat edut. Hades kääntyy Kohtalottarien puoleen, jotka ennustavat että 18 vuoden kuluttua Hadesin julmat suunnitelmat käyvät toteen, mutta yhdellä ehdolla. Hercules tulee estämään nuo suunnitelmat mikäli hän on silloin vielä elossa. Tämähän ei tietenkään Hadekselle käy ja käskee apurinsa kidnappaamaan ja surmaamaan Herculesin. Apurit onnistuvat kuitenkin tottakai sähläämään tehtävänsä kanssa ja Hercules selviää elossa kuolevaisten ihmisten kasvatettavaksi.
Herculesista varttuu ajan mittaa nuori mies, mutta hän ei kuitenkaan sopeudu kyläläisten joukkoon. Väkivahva poika on muiden poikien keskuudessa kummajainen ja Hercules pohtiikin toistuvasti, miksi hän on sellainen on kuten on. Lopulta hänen ihmisvanhemmat eivät kestä poikansa ahdinkoa ja kertovat jumalilla olevan jotain tekemistä asian kanssa. Hercules lähtee selvittämään asiaa temppelille ja siellä tapaakin oikean isänsä Zeuksen. Isä kertoo tapahtumien oikean laidan, mutta ei ole valmis ottamaan poikaansa takaisin Olympukselle ennen kuin pojasta on tullut todellinen sankari. Hercules on hieman hämillään että millä tavalla tullaan todelliseksi sankariksi ja niinpä Zeus lähettää poikansa satyyri Philoctetesin ("Philin") luo, miehen joka on tunnettu sankarien kouluttajana.
DVD-version mukana tuli ihan OK määrä extroja. Mukana oli niin luonnoskuvia hahmojen eri kehitysvaiheista, kerrottiin lyhyet esittelyt antiikin Kreikan termistöistä ja lopuksi oli vielä noin kymmenen minuuttia pitkä making of -video elokuvan teosta. Kyseisessä videossa paljon tilaa saivat erityisesti elokuvan ääninäyttelijät, mukana kun on useampiakin tunnettuja näyttelijöitä. Pääroolia Herculesina vetää Tate Donovan ja pahiksena Hadesina toimii James Woods, mutta pankin räjäyttää "Philinä" säheltävä Danny DeVito loistavalla ja hauskalla suorituksellaan. Aivan alussa leffa tuntui todella tylsältä, mutta heti Herculesin aikuistuttua elokuva muuttui hauskaksi ja elokuvan viittauksille sai useammankin kerran naurahdella. Kokonaisuudessaan odotin elokuvalta todella vähän, mutta Hercules osoittautuikin lopulta jos ei nyt parhaaksi niin ainakin erittäin hauskaksi leffaksi.
Mie en oo koskaan katsonut tätä Hercules leffaa, eikä hirveästi edes kiinnosta. Joku tossa piirrostyylissä häiritsee minua, en vain osaa sanoa, mikä!
VastaaPoistaMinuakin häiritsi elokuvan alussa (ja lopussa) juurikin piirrostyyli, tarkemmin sanottuna jumalhahmojen ulkoasu ja se kun he "hehkuivat". Heti tilanne parantui, kun heistä päästiin eroon suurimmaksi osaksi elokuvan kestoa. Extrojen mukaan Herculesin piirrostyylillä haettiin juuri antiikin kreikan aikaista taidetta ja sen vuoksi useat hahmot ovat ihan oudon muotoisia. Ainakin itse totuin niihin kuitenkin nopeasti.
Poista