Kyseessä on jatko-osa elokuvalle 28 päivää myöhemmin, joskin juonet tai henkilöt eivät liity millään tavalla toisiinsa. Elokuvan alussa aviopari Don (Robert Carlyle) ja Alice (Catherine McCormack) ovat muutaman muun selviytyjän kanssa piileskelemässä eräässä talossa alkuperäisen virusepidemian aikana. Tartunnan saaneet ihmiset kuitenkin löytävät talon ja hyökkäävät sisään saaden pelästyneen Donin pakenemaan ja hylkäämään jopa oman vaimonsa.
Muutaman kuukauden kuluessa virus saadaan taltutettua ja Lontoota aletaan taas asuttamaan Yhdysvaltojen armeijan suojeluksessa. Myös Donin ja Alicen ulkomailla epidemian aikana olleet lapset palaavat kotiin isänsä luokse ja tämähän tottakai sepittelee omat versiot siitä, että miten äidin kanssa tapahtui. Kuten arvata saattaa, virus pääsee taas leviämään ja kun yhdysvaltojen armeija on sopassa mukana, ei zomb... taudin kantajat ole ainoana vaarana.
Täytyy myöntää että leffan juoni ei ole kummoinen, joten sen vuoksi tätä elokuvaa ei kannata ainakaan katsoa. Kielletyille alueille karkaavia lapsia, päähenkilöiden puolelle vaihtavia "pahiksia", kuolleeksi luultujen ihmisten palaamisia... you name it! Minulla syy katsomiselle on lähinnä näyttelijöissä, joista olen pitänyt. Jos Robert Carlyle, Jeremy Renner ja Harold Perrineau menisivät mukaan Johanna Tukiainen The Moviehen, tykkäisin varmasti siitäkin.
Elokuvasta nauttii parhaiten, jos ei odota siltä mitään uusia yllätyksiä ja ottaa sen kevyenä perusäksönviihteenä (solttujen ansiosta). Myönnetään myös sellainen meriitti tälle elokuvalle, että kerrankin lapsinäyttelijät eivät onnistuneet ärsyttämään minua ja se on paljon se!
