Taas oli vuorossa Disneyn elokuvien katselua. Tällä kertaa kyseessä oli heidän 34. vuonna 1996 valmistunut animaatioelokuva Notre Damen Kellonsoittaja, joka pohjautuu Victor Hugon kirjaan nimeltä Pariisin Notre-Dame. Tiesin jonkin verran Notre Damen tarinaa entuudestaan kyllä muuta kautta, mutta tämä Disneyn versiointi oli kuitenkin näkemättä. Ns uutena elokuvana itselleni tämän kimppuun olikin mukava paneutua, kun ei tiennyt, että millaista viihdettä on luvassa.
Elokuva alkaa 1400-luvun lopulla tapahtuvalla kohtauksella, jossa Pariisin oikeusministeri Claude Frollo ajaa sotilaiden kanssa takaa joukkoa mustalaisia. Mustalaisia pidettiin tuona aikana Pariisin pohjasakkana ja mies onnistuu vahingossa surmaamaan jahtaamansa naisen. Naiselta jää orvoksi tämän epämuodostunut vastasyntynyt lapsi ja kirkonmiesten suositusten jälkeen Frollo ottaa pojan holhottavakseen. Parikymmentä vuotta kuluu ja pojasta, Quasimodosta kasvaa nuori mies. Hän on kuitenkin asunut koko elämänsä Notre Damen katedraalin tornissa soitellen jättimäisiä kelloja ainoina ystävinään puhuvat kiviset gargoilit sekä välillä vieraileva "isä" Frollo. Quasimodo haaveilee päivittäin menemisestä muiden kaupunkilaisten joukkoon, mutta isänsä pelottelee kokoajan tarinoilla, että muut Pariisilaiset pitäisivät häntä hirviönä. Eräänä päivänä Quasimodo kuitenkin uhmaa isänsä käskyä ja laskeutuu salaa rahvaan pariin, koska haluaa osallistua siellä järjestettävään Houkkien juhlaan. Juhlissa hän tapaa mustalaistanssijan Esmeraldan, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen niin Quasimodoon, tämän kasvatti-isäänsä Frolloon kuin myös Frollon sotajoukkojen kapteeniin, hyväntahtoiseen Phoebukseen.
DVD:llä tulevien extrojen määrä oli todella vähäinen ja olivat suorastaan pienimuotoinen pettymys. Mukana oli lähinnä suunnitelmakuvia animoinnin etenemisestä elokuvan kehityksen aikana. Itse elokuvasta ei mieleeni tullut oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Elokuva on täynnä erilaisia lauluosuuksia niistä pitäville, itse en niistä pahemmin välitä. Elokuvan hahmot olivat mielenkiintoisia ja ainakin omissa kirjoissani Esmeralda pääsi Disneyn naishahmojen vähintäänkin kärkikolmikkoon. Elokuva ei ole aivan Disneyn perinteinen prinsessaelokuva vaan siinä käsitellään hieman synkempiä aiheita, kuin mihin Disneyn leffoissa on normaalisti totuttu. Kokonaisuudessaan elokuva oli kuitenkin positiivinen yllätys ja suosittelen ehdottomasti sen katsomista muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti