lauantai 12. lokakuuta 2013

Pelattu: Tomb Raider (2013)

Ostin Tomb Raiderin joskus kesällä, mutta pelaamiset jäivät tuolloin aivan alkumetreille. Peli ei tosiaankaan vaikuttanut silloinkaan huonolta, muuta tekemistä ja pelattavaa vaan oli niin paljon ja aikaa puolestaan liian vähän. Kuten jotkut Twitter-feediäni tai Twitch -kanavaani seuranneet saattoivat huomata, otin pelin nyt uudelleen käsittelyyn ja peli koukutti sen verran kivasti, ettei seikkailua malttanut tällä kertaa lopettaa ennen kuin lopputekstit häämöttivät ruudulla.

Peli on siis toinen rebootti Tomb Raider -pelisarjalle eli Lara on vielä elämää kokematon nuori arkeologi, joskin sangen fiksu sellainen. Hän on muiden tutkijoiden kanssa Endurance -nimisellä laivalla etsimässä Yamatain kadonnutta valtakuntaa Tyynellä Valtamerellä kun heidän paattiinsa iskee hirmumyrsky. Laiva ajaa karille ja miehistö pelastautuu saarelle, joskin joutuvat eksyksiin toisistaan. Pian selviää myöskin etteivät he ole ainoita ihmisiä saarella vaan muinaisissa luolastoissa asustelee myös pahansuopia ihmisiä, jotka eivät kuuntele järkipuhetta. Kysymykset kuuluvat siis että keitä nämä ihmiset ovat, miten löytää muut ryhmän jäsenet, keihin voi luottaa ja tärkeimpänä - miten ihmeessä saarelta pääsee pois?

Pelimekaniikka on erittäin Unchartedmainen eli Lara liikkuu hyvin sulavasti, hän pystyy hiippailemaan, hyppimään, kiipeilemään, piileskelemään suojien takana. Kyyristyminen ei onnistu, mutta lara tekee sen automaattisesti jos vieressä on jonkinlainen seinämä. En muista montaakaan sellaista hetkeä jolloin olisin manannut kontrolleja, ne ovat vaan niin erinomaisesti toteutettu ja mahdolliset kuolemat johtuivat ihan omasta varomattomuudesta. Pelaamiskokemus oli aivan kuin olisi katsonut hieman toiminnallisempaa seikkailuelokuvaa, jossa itse saa ohjata päähenkilöä. Silloin-tällöin Lara tekee hieman eksoottisempia manöövereitä, kuten väistää lähestyviä iskuja tai tiputtautuu köydeltä toiselle. Tälläiset tilanteet on hoidettu Quick Time Eventeillä mikä saattaa kalskahtaa korvaan huolestuttavalta mutta painallukset on rajoitettu yleensä yhden napin oikeaan ajoittamiseen. Ratkaisu oli mielestäni sopivan yksinkertaistettu koska olin pelaamassa Tomb Raideria, enkä jotain rytmipeliä jonka tarkoituksena on naputella näppäimiä juuri oikeassa järjestyksessä.

Fast Travel -ominaisuudesta huolimatta peli on melkoista putkijuoksua eli vain tarinaa seuraamalla takaisin ei tarvitse palata. Matkan varrella piiloista löytyy kuitenkin puzzle-luolastoja joita halukkaat voivat käydä ratkomassa ja keräämällä sieltä aarteita ja kokemuspisteitä. Näillä voi sitten halutessaan päivittää laran selviytymistaitoja sekä aseita. Aseiksi Lara löytää matkan varrelta mm. jousipyssyn, pistoolin, haulikon ja rynnäkkökiväärin, joista ensimmäinen jäi ainakin omaksi suosikikseni.

Pakko myöntää että ennen pelin julkaisua olin todella skeptinen tämän pelin suhteen. Odotin että peli on täynnä Quick Time Eventtejä joiden jälkeen oma pelattava osuus jääkin sitten todella vähäiseksi. Olen iloinen huomattuani olleeni väärässä. Peli on kyseisiä eventtejä kyllä "täynnä" mutta ne ovat toteutettu niin erinomaisesti että tukevat pelaamista, eivätkä ole häiritsemässä sitä. Tämän pelin arvosteluihin kuuluu ilmeisesti aina kertoa siitä miten Lara kehittyy pelin aikana joten vastarannan kiiskenä jätin sen puolen kokonaan väliin. Haluan painottaa sitä asiaa että hyvän tarinan lisäksi peli on teknisesti ja pelattavuudeltaan täyttä nautintoa ja suosittelen peliä kenelle tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti