Pari päivää sitten tuli katsottua ensimmäinen Tomb Raider -elokuva, joka osoittautui kuitenkin ainakin omissa silmissä melkoiseksi pettymykseksi. Hyllyssäni komeili koskemattomana vielä toinenkin osa kyseisistä elokuvista, joten halusin katsoa sen heti perään. Koska ensimmäinen leffa oli mielestäni melkoinen pohjanoteeraus, ennakkoasenteeni jatko-osaa kohtaan olivat melko varautuneet ja osasin lähinnä rukoilla parasta, mutta pelätä pahinta.
Tässä Elämän Lähde -lisänimeä kantavassa elokuvassa Lara Croft lähtee tutkimaan Kreikassa sijaitsevaa temppeliä, johon on legendojen mukaan säilötty Aleksanteri Suuren arvokkaimpia aarteita. Yksi näistä on kristallipallo, joka osoittaa reitin kuuluisan Pandoran lippaan luokse. Kaikki ei mene kuitenkaan niin kuin on suunniteltu ja rikollien nimeltä Jonathan Reiss ryöstää pallon aivan Laran nenän edestä. Tästä alkaa tottakai hurja takaa-ajo aarteen luokse ja Lara saa avukseen entisen työtoverinsa ja rakkaansa Terry Sheridanin.
Millainen fiilis elokuvasta sitten jäi? Leffa vaikutti mielestäni melko perinteiseltä toiminta/seikkailuelokuvalta, joskin oli kuitenkin kiinnostavampi kuin ensimmäinen osa. Yksi suurimmista ongelmista on se, että minä tahansa muuna Angelinan toimintaelokuvana leffa olisi ihan OK, mutta koska kyseessä on juuri Tomb Raider -leffa ja en osaa oikein mieltää häntä Lara Croftiksi niin... ei oikein toimi. Jos kuitenkin pitää jotain kehuja sanoa, niin bonusmateriaaleissa näytettiin miten paljon Angelina on osallistunut leffan stuntteihin ja muihin haastaviin kohtauksiin ja niistä pitää nostaa kuviteltua hattuani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti