Tällä kertaa oli poikkeuksellisen kiva palata katsomaan vuorossa olevaa Disney-leffaa. Syynä tälle oli se, että pitkästä aikaa vuorossa oli elokuva, joka keskittyy vain yhteen pitkään tarinaan. Nyt vuorossa oli vuoden 1950 elokuva Cinderella (tai Suomalaisittain Tuhkimo), joka perustuu Carles Perraultin ja myöhemmin Grimmin veljesten tarinoihin.
Elokuva alkaa siitä, kun Lumikin isä jää leskeksi vaimonsa kuoltua. Myös Lumikki jää kaipaamaan äitiään ja tämän vuoksi isä menee uusiin naimisiin naisen kanssa, jolla on entuudestaan kaksi tytärtä: Drizella ja Anastasia. Isä kuitenkin menehtyy itsekin pian ja Lumikki jää asumaan äitipuolensa sekä sisarpuoliensa luokse. Lumikki on hyvin kaunis neito ja tästä sisaret ja äitipuoli ovat erittäin kateellisia eivätkä päästä Lumikkia perheen jäseneksi vaan tämä päätyy muun naisväen palvelijaksi. Tämä ei positiivisesti ajattelevaa Lumikkia kuitenkaan hetkauta, sillä onhan hänellä unelmia sekä eläinystävänsä.
Eräänä päivänä paikallinen kuningas huomaa olevansa tulossa vanhaksi ja hänellä ei ole vieläkään lapsenlapsia. Hänen poikaansa prinssiä suvun jatkaminen ei vielä tunnu kiinnostavan ja kunkku päättäkin olla ovela ja järjestää tanssiaiset, johon kutsutaan kaikki valtakunnan naimaikäiset neitokaiset taka-ajatuksena tottakai parittaa prinssi jonkun naisen kanssa. Kutsu tanssiaisiin saapuu myös Tuhkimon talouteen, mutta ilkeät sisarpuolet ja äitipuoli tekevät kaikkensa, ettei Tuhkimo pääse mukaan karkeloihin. Lopun tarinasta kaikki sitten tietävätkin...
Tuhkimon elokuva oli sangen viihdyttävää katsottavaa. Muistin Tuhkimon tarinasta vain muutamia tiettyjä kohtauksia entuudestaan kuten haltiattaren ilmaantumisen sekä Tuhkimon karkumatkan juhlista. Nyt olikin hauska nähdä tuo koko yli tunnin kestävä elokuva, jossa tapahtuu siis paljon muutaki kuten Lumikin eläinystävien temmellyksiä jne. Kokonaisuudessaan elokuva oli kuitenkin vallan mainio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti