Nyt on aika aloittaa taas uusi katseluprojekti ja tämän nimi on Pixar Collection. Kokoelma sisältää 17 Pixar Studiosin leffaa, joista itse olen nähnyt tätä ennen vain yhden. Tämä boxi, aivan kuten Disney Classics viime vuonna, onkin erinomainen keino sivistää itseäni samalla sellaisten elokuvien pariin, jotka olen aiemmin missannut. Ensimmäisenä vuorossa on Toy Story, joka oli ilmestyessään 1995 uraauurtava elokuva täysin tietokoneella tehtynä täyspitkänä elokuvana. Suosionsa vuoksi odotukset elokuvaa kohtaan olivat todella korkeat, mutta toisaalta pieni pelko oli ilmassa, että onko ajan hammas kerennyt puremaan elokuvaan, koska tietokonegrafiikka kun saattaa näyttää melko karulta pidemmän ajan kuluttua.
Elokuva kuitenkin kertoo Woody-nimisestä sheriffistä (Tom Hanks), joka on Andy-pojan suosikkilelu. Jokaisena jouluna ja syntymäpäivänään Andy saa uusia leluja ja kaikki aiemmat lelut jännittävät kauhulla, jääkö joku heistä unohduksiin ja sitä kautta kirpputorille. Eräänä syntymäpäivänä tuo pelko sitten toteutuu, kun Andy saa äidiltään jokaisen pojan toivelahjan, Buzz Lightyear -nimisen toimintafiguurin (Tim Allen). Woodyn on vaikea sulattaa tilannetta ja kateuksissaan meinaa tuupata Buzzin pöydän taakse, mutta tämä tipahtaakin vahingossa ikkunasta pihalle. Muut lelut näkevät tämän ja luulevat Woodyn tehneen tämän tarkoituksella ja tämän jälkeen Woodyn ei auta kuin lähteä etsimään Buzzia takaisin.
Muiden elokuvien yhteydessä olen tottunut melko suppeaan tarjontaan, mitä tulee elokuvan mukana tuleviin ylimääräisiin sisältöihin eli ns extroihin. Toy Story on sitten toista maata ja aloin haukkomaan melkein henkeä tämän sisällön määrästä. Erilaisia juttuja on niin paljon, että niiden listaamiseen tarvitaan kaksi omaa sivua Bluray-version päävalikossa. Mukana on niin Nasan kanssa tehtyjä pikaisia opetusvideoita lapsille, haastatteluja, poistettuja kohtauksia, puhumattakaan siitä kuuluisasta kommenttiraidasta. Sisällön määrä on aivan valtava siihen nähden, että ne on tungettu yhdelle levylle elokuvan lisäksi. Valitettavasti aloin katsomaan Toy Storya hieman myöhäisessä vaiheessa ja huomasin näiden määrän turhan myöhään. En siis valitettavasti kerennyt katsomaan näitä vielä läpi, mutta jos muissakin Pixarin leffoissa extrojen määrä tulee olemaan tätä luokkaa, ei voi sanoa kuin että wau!
Aivan kirjoituksen alussa mainitsemani ennakkopelkoni oli täysin turha. Vaikka elokuvan julkaisusta alkaa olemaan jo noin 23 vuotta, Toy Storyn tietokonegrafiikka toimii edelleen erinomaisesti. Eihän elokuva ole enää aivan niin yksityiskohtainen kuin nykyiset tietokoneella tehdyt animaatioelokuvat, mutta itse en sellaista ainakaan jäänyt kaipaamaan. Itselleni ongelmakohdaksi jäi kuitenkin elokuvan huumori, sillä vaikka monesti tiesinkin että tässä kohtaa kerrottiin vitsin, niin nämä tuntuivat enemmän väkinäiseltä. Tämä ei tosin ole niinkään elokuvan vika vaan omani, sillä mitäpä minä katselen tämän ikäisenä lapsille suunnattuja elokuvia :-D Muutaman kerran elokuva sai kyllä hymyn minunkin huulille, elokuva sisältää useita viittauksia esim. muihin elokuviin, kuten Manaaja. Vaikka elokuvalla onkin omat ongelmakohtansa oli se ihan hyvää viihdettä ja suosittelen silti kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti