Näin joskus vuosia (ehkä 10 vuotta) sitten The Straight Storyn vuokra-VHS:nä ja se ampaisi suoraan yhdeksi lempielokuvistani. Elokuvassa ei ole karkaavaa ruohonleikkuria villimpää äksöniä tai ohjaajastaan David Lynchistä huolimatta mitään paranormaalia vaan elokuva keskittyy tunnelmointiin sekä koskettaviin keskusteluihin ja juuri niissä elokuva loistaakin. Uteliaisuuteni elokuvaa kohtaan heräsi uudestaan näin vuosia myöhemmin ja koska Suomesta leffaa ei tuntunut saavan ainakaan kohtuuhalpaan hintaan, päätin turvautua hankinnassa eBay:hin ja tulihan se perille alle viikossa!
Elokuva kertoo Alvin Straightista, iäkkäästä tyttärensä kanssa elävästä miehestä joka joutuu turvautumaan liikkumisessakin kahteen kävelykeppiin. Alvin kuulee veljensä olevan vielä huonommassa kunnossa ja koska veljekset ovat olleet viime vuodet mykkäkoulussa keskenää, haluaa Alvin päästä tämän luokse toiseen osavaltioon sopiakseen riitansa ennenkuin on liian myöhäistä. Alvinillaä ei ole kuitenkaan ajokorttia eikä halua olla muiden kyydissä, joten hän päättää lähteä pitkälle matkalleen päältä ajettavalla peräkärryllisellä ruohonleikkurilla. Matka etenee kävelyvauhdilla ja vastaan tulee niin ongelmia kuin mielenkiintoisia ihmisiä, joille Alvin kertoo tarinoitaan ja opetuksiaan.
Richard Farnsworthin valinta Alvin Straightin rooliin on ollut erinomainen. Hän osaa olla todella sympaattinen vanhana hyväntahtoisena miehenä ja hänen hidasta ja rauhallista matkaa seuratessa ei edes kaipaa nopeampaa menoa. Olen lukenut joitakin elokuvan arvosteluita ja niissä on monesti kehuttu Alvinin tytärtä (Sissy Spacek). Itse en sitä loistavuutta huomannut, mutta saatoin olla keskittynyt liikaa sympaattiseen Alviniin. Myös muut näyttelijät tekevät elokuvassa erinomaisia suorituksia. Vaikka he ovatkin kukin mukana vain hetken aikaa, tukevat he erinomaisesti Alvinin kertomuksia kuuntelijan roolissa.
Aika ei ollut selvästikkään kullannut muistoja vaan The Straight Story on edelleenkin aivan loistava fiilistelyelokuva. Mielenkiintoiten ja ja sympaattisten kertomusten välillä elokuvassa kuvataan hienoja maisemia erinomaisen musiikin soidessa taustalla. Tätä voisi kutsua hyvän mielen elokuvaksi ja se tunne säilyi elokuvan alusta aivan loppuun saakka. Suosittelen kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti