tiistai 18. maaliskuuta 2014

Pelattu: Assassin's Creed

Assassin's Creed on ollut minun oma ikuisuusprojekti. Ostin kyseisen pelin vuosia sitten Anttilasta (ja myöhemmin digitaalisena versiona Steamista), mutta tähän asti peli on lojunut vain osittain pelattuna nurkissa omien vikojensa vuoksi. Moni on sanonut sarjan seuraavia osia monta kertaa paremmiksi ja että ensimmäisen osan kannattaisi skipata välistä, mutta periaatteen vuoksi halusin kuitenkin pelata koko pelisarjan järjestyksessä läpi aivan ensimmäisestä osasta aloittaen vaikka sitten hampaat irvessä. Nyt viime viikonlopun aikana se hieno ja odotettu päivä sitten koitti, kun kyseisen pelin lopputekstit alkoivat rullaamaan ruudulla. YEEEHAAAW!!!

Pelisarjan ensimmäinen osa kertoo kahdesta henkilöstä, Desmondista ja Altairista. Abstergo Industries -nimisen megayrityksen edustajat ovat kaapanneet Desmondin koe-eläimekseen, koska hän on useiden historiallisten salamurhaajien jälkeläinen. Yrityksellä on käytössään Animus -niminen laite, jolla he pääsevät käsiksi Desmondin kautta näiden salamurhaajien muistoihin ja siten kauan aikaa sitten kadonneeseen yritystä kiinnostavaan tietoon. Desmondin päivät kuluvatkin kytkettynä laitteeseen ja keräten esi-isänsä Altairin kautta muinaista tietoa tapahtumista 1100-luvun Jerusalemin alueella.

Suurin osa pelistä nähdään Altairin hahmon kautta, vaikkakin muutamia kertoja käydään Desmondin kropassa käymässä keskusteluja häntä tutkivien henkilöiden kanssa täydentäen näin pelin taustajuonta. Itse Altairista on tullut salamurhaajana ylimielinen ja hän rikkoo erään tehtävänsä aikana kaikkia järjestönsä sääntöjä ja menettää tästä rangaistuksena arvonsa sekä aseensa. Hän on kuitenkin katuvainen ja saa järjestönsä päämieheltä mahdollisuuden palauttaa asemansa, kunhan vie hengen usealta lähialueen hirmuhallitsijalta tai jotka ovat muuten vaan tosi tuhmia. Sitä mukaa kun miehiä kaatuu, Altairin arvoasema salamurhaajien järjestössä palautuu mutta samalla kasvaa myös Altairin epäilykset tehtäväänsä ja esimiehiään kohtaan.

Salamurhat itsessään toistavat joka ikisellä kerralla samaa kaavaa, mikä onkin pelin pahin kompastuskivi ja syy miksi peli lojui hyllyssä pidemmän tovin pelaamatta. Aluksi Altair saapuu kaupunkiin ja etsii korkean rakennuksen, josta tutkailla ympäristöä. Tämän jälkeen vieraillaan salamurhaajien turvatalolla kuulemassa seuraavasta kohteesta. Seuraavaksi tutkitaan vielä lisää ympäristöä korkeista rakennuksista, tehdään tiedonkeräämiseen liittyviä tehtäviä, pelastetaan paikallisia ihmisiä vartijoilta ja muita sidequesteja. Kun tietoa kohteesta on tarpeeksi, palataan takaisin turvatalolle saamaan lopullisen hyväksynnän salamurhalle ja sen jälkeen hoitamaan itse päätehtävän. 

Kuten sanoin, niin saman kaavan toistaminen tämän pelin yksi ainoista joskin pahoista vioista. Kyllä ne pari ensimmäistä salamurhaa jaksoi vielä tehdä samalla kaavalla, mutta viimeistään viidennen kohdalla se alkoi olemaan jo melkoista piinaa. Onneksi huomasin jossain vaiheessa, että kaupunkilaisia ei tarvitse pahemmin pelastaa ja pakollisia tehtäviä on lähinnä torneissa kiipeilyt, suojatalossa vierailu kahdesti sekä kolmen tiedonkeruutehtävän suoritus ja sitten tietysti se itse salamurha. Tuossa vaiheessa peliä olin siis jo valmis oikomaan sen verran että yli 20 tehtävän (per salamurha) teinkin vain alle 10, olin kuitenkin mielestäni nähnyt jo kaiken tarvittavan.

Varsinaiset taistelut toimivat melkolailla samalla tavalla kuin Batman Arkham -pelisarjan peleissä eli mennään nujakan keskelle ja sopivilla nappienpainallusten ajoituksilla miekkaillaan vartijat kumoon. Taistelut ovat suhteellisen helppoja (etenkin ottaen huomioon että "elämämittari" palautuu pikkuhiljaa itsestään) mutta on se taistelu kuitenkin niin nättiä balettia silmille, että mielellään sitä tekee vaikkei pakko olisikaan. Rehellisen taistelun lisäksi Altair voi hiippailla varomattomien vartijoiden taakse tappaen nämä yhdellä iskulla, heittää etäältä kuoliaaksi tikareilla tai ihan vaan pudottaa katolta alas. Vartijoiden kuollessa toiset tulevat varmasti tutkimaan pian tapahtumia, joten paikalta kannattaa paeta rivakkaasti. 

Moni on tätä peliä parjannut ja kun hampaat irvessä pelasin loppuun asti, niin mitä mieltä sitten olen pelistä näin  jälkikäteen? Kyllähän se melkoista piinaa oli (toiston vuoksi), mutta oli se silti sen arvoista piinaa että suosittelen muillekin vaikka sitten mainitsemallani tehtävien minimimäärällä pelaten. Peli on mahdottoman nätti visuaalisesti ja parkourmainen eteneminen talojen katoilla ja seinillä niin hauskaa että rakennukset eivät olleet esteitä, pelkästään hidasteita. Suosittelen ehdottomasti! Seuraavaksi jatko-osien kimppuun ja niitähän pelihyllystä löytyy...

Lopuksi vielä muutamia videoklippejä itse pelistä, olkaa hyvä!


8 kommenttia:

  1. Mulla ihan sama juttu, Assassin's Creedit lojuu pelaamattomina vaikka ykköstä vähän jo aloitin. :D Ehkä pitäisi kans ottaa ne projektiksi... Mua taitaa eniten häiritä se, että kaikki tapahtuu Desmondin kautta ja kaikki hahmot näyttävät Desmondilta. Elelisin mielummin vaan siellä menneisyydessä.

    Ai niin ja komia uusi profiilikuva! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo suosittelen ehdottomasti. Pelaa vaikka edes tuolla mainitsemallani vähäisen questimäärän taktiikalla, niin ei ala maistumaan puulta. Jospa ne hahmot näyttävät Desmontilta koska ovat sukua :D Jos olen oikein ymmärtänyt, niin nykyaika tai Desmond puuttuu ainakin AC Bloodlinesista ja Liberationista eli eiku niitä vaan hankkimaan, jos ei ole jo :) Ja mitä kuvaan tulee... niin kiitos-kiitos! :D

      Poista
  2. En ole itse pelannut kyseistä peliä, mutta olen vierestä seurannut koko pelisarjan, Blag Flagia lukuunottamatta(mutta sekin jo ostoslistalla PS4:lle), ja mielestäni Assassins Creedeissa on yllättävän mielenkiintoinen juoni. Tuo DNA juttu on ihan törkeen hyvä idea ja erilaisia historian tapahtumia on loistavasti käytetty tässäkin pelissä. Tämä eka osa oli ehkä parempi silloin kun se vasta tuli, mutta kannattaa ehdottomasti pelata seuraavatkin osat :)

    Ja eikös kaikissa seikkailupeleissä ole enemmän tai vähemmän tuota saman toistoa. Perus, kun musiikki alkaa soida, niin on aika räiskiä vihulaisia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin paljon saa hauskoja tarinoita kun ihan oikeita henkilöitä otetaan mukaan, joskaan en voi vielä kommentoida paljoa niiden sisällöstä kun olen vasta tuon ensimmäisen osan pelannut :) Joo ehdottomasti tulee pelattua myöhemmätkin osat, testasin tuossa muutama päivä sitten yhtä käsikonsoleille tehtyä osaa ja aloitin järeämmälle pelilaitteelle tarkoitetun osan, kukaan ei tietenkään avaa mikä osa on kyseessä ;D Tuossa tunti sitten tuli ostettua vielä AC3 Deluxe Edition Greenmanista, kun sain sen pienillä kikkailuilla noin 6 euron hintaan. Minusta toistuvat tapahtumat ei ole läheskään yhtä yleisiä kuin mitä AC1:ssä tai Infamouksessa on ollut. Kyllä muissakin peleissä jotkut asiat toistuvat, mutta ne ovat silti mielestäni todella vaihtelevia em. peleihin verrattuna :)

      Poista
  3. Itsekin oon tätä projektia harkinnut jossain vaiheessa aloittavani, joten mukava oli päästä sun fiiliksiä tästä pelistä lukemaan. :) Saapi nähdä, millaiseksi ikuisuusprojekti mulla peli sitten loppujen lopuksi muodostuu, kun muutenkin tuntuu aina välillä jäävän nuo projektit kesken... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä saattaa mennä tosiaan pidempi tovi jos pelaa kaikki putkeen, mutta ainahan sitä voi säännöstellä ja pelata osien välissä vaikka jonkun mun pelin ja sitten taas palaa AC:n pariin :)

      Poista
  4. Minähän tykkäsin tästä ensimmäisestä pelistä valtavasti ja sitten niistä seuraavista en jaksanutkaan oikein välittää. Minusta tässä on ihan mieletön tunnelma, mutta toki peli saattaa vedota minuun seuraajiaan enemmän jo siksi, että satun olemaan kiinnostunut juuri tuosta historiallisesta aikakaudesta kovasti. Kun taas tuo meidän kaksilahkeinen pelasi tämän jatkuvasti kiroillen melkein loppuun ja heitti sitten ohjaimen nurkkaan jossain toiseksi viimeisen salamurhan paikkeilla huutaen että tähän ei enää koske pitkällä kepinvarrellakaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä peli selvästi jakaa mielipiteitä ja nyt pelanneena en yhtään ihmettele molempia näkökulmia :D Kiva kuulla, että myös meitä tykkääjiä on muitakin kun suuri osa kuitenkin vaikuttaa vihaavan tuota peliä. Pelin yksi merkittävä vahvuus oli juuri se visuaalisuus ja hieno tunnelma joka siitä ympäristöstä välittyi. Teknisesti peli oli täyttä rauhtaa, ainoa merkittävä miinus juuri tuo toisto...

      Poista