perjantai 28. joulukuuta 2012

Pelattu: Uncharted 2 - Among Thieves

Pelasin aiemmin syksyllä Uncharted: Drake's Fortune -peliä joka oli samalla ensimmäinen pelaamani peli Playstation 3 -konsolilla. Peli osoittautui samalla yhdeksi parhaimmista toiminnalla höystetyistä seikkailupeleistä joita olen pelannut. Ostamani Unchartedin mukana tuli myös sarjan toinen osa Uncharted 2: Among Thieves, jota olin kuullut kehuttavan vielä ensimmäistä osaakin paremmaksi joten odotukseni peliä kohtaan olivat melko korkealla. Uutena PS3-pelaajana halusin tutustua kuitenkin ensin muihinkin laitteen peleihin joten jätin tämän kehutun pelin itselleni "joululahjaksi". Syksy meni, joulu tuli ja pääsin vihdoinkin tämän odotetun pelin kimppuu ja nyt olisi aikomus kertoa ajatuksia että oliko peli odottamisen arvoinen.

Peli kertoo edellisen osan tapaan Nathan Drake -nimisestä aarteiden etsijästä, jonka elämästä ei puutu seikkailuja tai toimintaa. Hän on siis eräänlainen nykypäivän Indiana Jones, joka ei noudata aina lakia jos tiedossa on muinaisia rikkauksia. Eräänä päivänä Nathanin vanha työkaveri Harry Flynn ja entinen naisystävä Chloe Frazer tulee ehdottamaan hänelle "työkeikkaa" eli murtautumista Istanbul-museoon josta olisi tarkoitus käydä "noutamassa" eräs öljylamppu. Itse lamppu on arvoton, mutta se sisältää kartan jonka avulla on mahdollisuus löytää Marco Polon laivasto ja sen myötä Shangri-Lasta peräisin olevan Cintamani-kiven.

Nathanin ei tarvitse etsiä kiveä kuitenkaan yksin vaan mukana pyörii aiemmin mainittujen Harryn ja Chloen lisäksi ainakin edellisestä osasta tutut Elena ja Sully sekä joitakin uusia tuttavuuksia. Hahmojen väliset dialogit ovat pääasiassa aina oikeasti hauskoja ja heidän toisilleen esittämiä kuittailuja on viihdyttävää seurata seikkailun ohessa ilman että ne tuntuisivat mitenkään väkinäisiltä.

Ensimmäinen peli oli jo sinällään erinomainen ja mitään merkittäviä muutoksia peliin ei olla tehty. Aiempia pieniä epäkohtia ollaan vain hiottu hieman lisää ja tällä kertaa oikeastaan mikään osa-alue ei ärsytä ainakaan liikaa. Pelissä siis edelleen juostaan paikasta A paikkaan B, kiipeillään sormivoimilla melkeinpä koomisen vaarallisissa paikoissa (ja selviydytään niistä) ja taistellaan. Taistelut hoidetaan edelleen suojien takaa ammuskelemalla tai selän taakse hiippailemalla ja niittaamalla pahikset "hiljaisesti" ettei hälytys iske päälle. Vaikka Nathan on onkin pääasiassa vastuussa taistelun menestyksestä, osaavat avustajatkin ampua vihollisia kohti ainakin siedettävästi eli eivät toimi pelkästään statisteina.

Mainitsemiani pelin särmien hiomisia ovat esimerkiksi pelin pituus joka tuntui reilusti aiempaa osaa pidemmältä. Siinä vaiheessa jossa tuntui että kohta peli loppuu... se jatkuikin vielä omalla pelinopeudellani noin 6 tuntia. Loppuosa pelistä keskittyi enemmän taisteluihin mikä alkoi pahempien vihollisten vuoksi maistumaan puulta, mutta harmitus unohtui kokonaan lopputekstien rullatessa ruudulla. Eräs harmitukseni aihe minusta oli sixaxis -ominaisuuden jättäminen hyödyntämättä. Pidin ensimmäisessä osassa tukkien päällä tasapainottelusta heiluttelemalla peliohjainta ja käsigranaattiheittojen tähtäyksestä ohjainta kallistelemalla... no aina ei voi voittaa, kyllähän uuteen käsigranaattien heittelyynkin pian tottui. Lisäksi vaikka kiipeilyä onkin vähennetty pelistä, on sen määrää mielestäni vähentynyt aikalailla mikä on hyvä parannus koska ensimmäisessä osassa ei paljoa muuta tehtykään kuin kiipeiltiin.

Ulkonäöllisesti peli on... edelleen kuin katsoisi seikkailu ja toimintaelokuvaa mutta itse saa vaikuttaa ruudun tapahtumiin. Peli on aivan käsittämättömän upeaa katsottavaa ja monesti tekisi mieli jäädä vain katselemaan maisemia. Elokuvamaisuus ei tarkoita että pelaajan tarvitsisi edetä kuvitteellista kiskoa eteenpäin ja vaikka pelaajan onkin pakko edetä ns. putkea pitkin, on se naamioitu erinomaisesti ja pienellä vaivalla pääsee ongelmakohdistakin eteenpäin. Jos ei muuta reittiä löydy niin kiipeää vaikka lähimpään lyhtypylvääseen ja hyppii sitä kautta talojen katolle.

Minulla oli hieman ennakkoluuloja pelin suhteen koska olin pitänyt ensimmäisestä osasta jo todella paljon ja tätä osaa kehuttiin vielä paremmaksi. Pelattuani jouluna pari ensimmäistä chapteria kokeiluksi ja jatkettuani pelaamista tapaninpäivänä tapahtui jotain sellaista mitä ei ole itselleni tapahtunut moniin moniin vuosiin... ei meinannut malttaa lopettaa pelaamista. Vaikka pidinkin pelin aikana useita pienempiä taukoja, tuli pelin pariin palattua joka kerta. Peli tuntui niin viihdyttävältä että halusin pelata sen kerralla läpi ja niinhän ne lopputekstit lopulta kello kahden jälkeen aamuyöllä rullasivat ruudulla. Olo oli väsynyt mutta erittäin tyytyväinen loistavasta kokemuksesta jonka tämä peli toi ja se oli yksi parhaimmistani seikkailu/toimintapeleistä joihin olen koskaan tutustunut. Suosittelen tätä peliä erittäin paljon jokaiselle pelaajalle ja elokuvamaisuutensa vuoksi se saattaa vedota jopa vähemmän pelaamista harrastaviin ihmisiin. Nyt olisi vuorossa vielä kolmanteen Unchartediin tutustuminen joskaan en aio pelata sitä samanlaisena maratoonipelaamisena :)

Tähän loppuun vielä "lyhyt" eli parikymmentä minuuttinen leikkelemäni video pelin alkuvaiheista. Jos pelkäät spoilauksia niin olen jättänyt sellaiset pois videosta eli voit katsoa aivan rauhassa! Saat avattua videon (vähän) isommaksi oikean alakulman Youtube-linkistä.


4 kommenttia:

  1. Ihan hyviä pelejä nämä Unchartedit ovat, vaikka kliseisiin lankeavat ja vaikka liiallinen ja yksitoikkoinen ammuskelu käy aivoon (pitäisi olla enemmän sitä tutkimista/kiipeilyä) :D' Kolmonen on itselläni meneillään paraikaa, ja on mielestäni vielä parempi kuin kakkonen ollut tähän mennessä, tulee hiukan enemmän tietoa hahmoista esimerkiksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo taitaa tosiaan jakaa ne mielipiteet että mitä osa-alueita haluaisi painottaa pelissä. luulisin syynä tuolle kliseisyydellä ja suoraviivaisuudelle olevan se elokuvamaisen tunnelman tavoittelemisen jossa ei kertaakaan jäädä paikalleen pientä hetkeä pidemmäksi aikaa. muistin vasta tämän unchartedin aikana että sitä vihollisten tainnutusta vähin äänin voi käyttää myös ekassa osassa eli hyvä syy pelata se uusiksi vielä tuolla hiippailumenetelmälläkin :D multakin löytyy tuo kolmas osa jo valmiiksi joten voisin nyt tänään aloittaa sen... kerron sitte mitä pidin pelistä :)

      Poista
  2. Aika paljolti samoilla linjoilla olen. Pelin aikana tapahtuva dialogi on ehdottomasti sujuvimpaa mitä vastaan on tullut - juuri niin kuin sanoit, se ei tunnu väkinäiseltä missään vaiheessa.

    Jostain syystä kolmososa ei enää jaksanut viihdyttää yhtä paljon kuin kakkonen, vaikka olikin todella hienosti tehty. Kiipeilymekanismin yksinkertaisuus tavallaan paistoi liikaa läpi...nyt olenkin suunnannut katseeni The Las of Us -peliin, joka on Naughty Dogsin seuraava julkaisu. Uskon, että kehittäjätiimin kyky luoda uskottavaa dialogia voi tuoda paljon syvyyttä selviytymiskauhu-genreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pelasin tuota unchartedia muutama päivä sitten, nyt olen niiden laivahylkyjen luona eli käsittääkseni aika puolessa välissä peliä (joo katsoin netistä että montako chapteria pelissä on). teknisesti on edelleen loistava peli joskaan tapahtumapuitteet ovat hieman tylsähköt. kirjoittelen toki sitten tarkemmat analyysit sitten kun meneepi läpi :)

      täytyy myöntää etten tiedä oikein mitään muuta tuosta last of usista kuin nimen ja että sellaista on alettu jo hypettämään. toivotaan toki että siitä tulee edelleen laatupeli :)

      Poista