Katsottu: Orange Is The New Black kaudet 1-2

Viime aikoina en ole esitellyt pahemmin katsomiani elokuvia tai TV-sarjoja, mutta se ei tietenkään tarkoita etteikö niitä olisi tullut katsottua. Yksi näistä katsotuista TV-sarjoista on Netflixin tuotantoa oleva Orange Is The New Black, jonka kaksi julkaistua tuotantokautta (26 jaksoa) katsoin muutama viikko sitten ja ajattelin että voisin mainita siitä muutaman sanan.

Sarjassa seurataan Piper Chapmanin (Taylor Schilling) edesottamuksia naisten vankilassa kymmenen vuotta sitten tehdystä rikoksestaan, kun hän kuljetti tuolloin yhden ainoan kerran silloisen tyttöystävänsä (Laura Prepon) huumerahoja. Nykyään hän on aivan eri nainen (mm. menossa naimisiin Larry-nimisen miehen kanssa), mutta koska kyseinen rikos vanhenee vasta 12 vuoden kuluttua tekohetkestä, niin häkkiähän siitä heilahtaa.

Vankilaelämään tottuminen on luonnollisesti aluksi hankalaa, mutta onneksi hän pystyy oleman puhelimitse yhteydessä vankilan ulkopuolella odottavaan sulhaseensa. Pikkuhiljaa Piper oppii tuntemaan myös vankilan omat kuviot niin vankien kuin henkilökunnan kanssa. Jokaisessa jaksossa tutustutaan Piperin ongelmien lisäksi myös yhteen toiseen vankiin ja tämän menneisyyteen. Vankilaelämä ei helpotu sen enempää Piperin huomatessa, että myös hänen entinen tyttöystävä ja samalla ehkä syy hänen vankilassa olemiselle lusii samassa paikassa kakkua..

Naisvankilan väki on sekalaista sakkia ja jakaantuu niin etnisyytensä, kuin sukupuolisten mieltymystensä mukaisiin ryhmiin. Mukana on niin epävirallisesti johtavassa asemassa olevaa venäläistä kokkia, Piperiin ihastuvaa sekopäätä, transsuja, uskonnollista hihhulia ja ties mitä. Vankilan henkilökunnan puolella ovat taas mm. avulias, joskin lesboja vihaava tukihenkilö sekä natsimeiningillä kuria pitävä vartija. Unohtaa ei sovi tietenkään myös vankilan ulkopuolisia henkilöitä eli sulhasta, ystäviä ja muuta perhettä, joihin Piper koittaa pitää yhteyttä vähäisellä puhelinajalla sekä vierailuilla.

Orange Is The New Black oli yllättävän positiivinen sarja, joka koukutti aika nopeasti mukaansa. Sarjalle on tulossa vielä lisää kausia, joten loppuun asti en sitä nähnyt mutta eiköhän nuo loputkin tule katsottua heti julkaisun jälkeen. Sarja muistutti monilta osin Kylmä Rinki -sarjaa, mihin ensimmäisessä jaksossakin viitataan. Erona on lähinnä tietyn päähenkilön mukana olo ja Orange on reilusti kevyempi ja huumoripitoisempi. Sekä Piper että hänen avomies Larry olivat mielestäni melko tylsiä hahmoja ja tämän sarjan vahvuus olikin hyvät sivunäyttelijät. DVD-julkaisuista esittelen yleensä myös extrat, mutta koska katsoin jaksot Netflixitä niin niitä ei ole nyt valitettavasti tarjolla. Palailen tämän sarjan pariin ehkä uudestaan sitten, kun kolmas kausi  ilmestyy katsottavaksi joten adios siihen asti!