Pelattu: The Legend of Zelda - A Link Between Worlds

Vähän aikaa sitten ostin Nintendon 3DS -käsikonsolin ja Zelda-pelisarjan fanina A Link Between Worlds oli välittömästi pakkohankinta numero yksi. Pakollisuutta lisäsi vielä sekin, että tämä peli oli tietojeni mukaan eräänlainen henkinen jatko-osa Link To The Pastille, joka pitää Zelda -sarjan ykköspaikkaa omilla listoillani. Paineet pelille olivat siis melko korkeat ja nyt paljastan teillekin, että vastasiko todellisuus odotuksia.

ALBW sijoittuu käytännössä samaan Hyrulen maailmaan kuin LTTP:ssä, joskaan Link ei ole enää sama henkilö, kuin edellisessä pelissä. Jos olet uusi Zelda-peleille, niin tästä "eri Linkistä" ei kannata suuremmin välittää, eri aikajanat ja Linkit ovat vain pelin tekijöiden tapa selittää pelisarjan juonessa ilmaantuneet epäloogisuudet.

Pelin alussa sepän oppipoikana työskentelevä Link pääsee tavaran toimituskeikalle, kun vartijoiden kapteeni unohtaa miekkansa sepälle. Matkalla Link kuitenkin sotkeentuu seikkailuihin, kun Yugaksi itseään kutsuva velho muuttaa Seres -nimisen nunnan elottomaksi tauluksi, varastaa tämän ja pakenee paikalta. Pienen asioiden tutkimisen jälkeen selviää, että kyse on muustakin kuin vain yhdestä nunnasta ja pian niin prinsessa Zelda kuin itse Link'kin ovat tauluina. Sattuman kaupan vuoksi Link pääsee kuitenkin vapaaksi taulumuodostaan ja selvittelemään ongelmia niin omassa kuin Lorulen synkässä maailmassa...

Linkillä on ollut useissa peleissä jonkinlainen erikoistaito ja tässä se on siis seinämaalaukseksi muuttuminen. Maalauksena viholliset ei pysty vahingoittamaan häntä ja pystyy liikkumaan seiniä pitkin sivusuunnassa päästen kiipeämään näin uusiin paikkoihin. Muuten Linkin liikkuminen ja tavaroiden käsittely tapahtuu melko samalla tavalla, kuin LTTP:ssa. Tavaroiden hallintaa on tosin monipuolistettu hieman ja sekä X sekä Y -näppäimiin voi määritellä tavarat ja näiden vaihtamista toiminnan keskelläkin on tehty helpommaksi. Linkin ei tarvitse myöskään enää kerätä erikseen nuolia ja pommeja vaan hänellä on hitaasti palautuva stamina-palkki, josta kaikki varusteet ja seinälle liimautuminen ottavat voimansa.

Tavaroista puheenollen tällä kertaa Link pääsee käsiksi erikoisvarusteisiin aiempaa helpommalla. Linkin taloon asettuu vuokralle kauppias, jolta voi vuokrata pienellä rahasummalla varusteita missä vaiheessa peliä tahansa, joten temppeleitä ei tarvitse suorittaa enää tietyssä järjestyksessä. Juju on kuitenkin siinä, että jos Link menee kuolemaan, menettää hän kaikki vuokraamansa varusteet ja nämä joutuu hankkimaan uudestaan takaisin. Myöhemmin avautuu myös mahdollisuus ostaa varusteet omaksi, mutta hinta on sitten moninkertainen (halvimmillaan tavaran vuokra on parikymmentä rupiaa, kun taas omaksi saman saa 800 rupialla.  

ALBW sijoittuu täsmälleen samalle alueelle, jolle LTTP sijoittui. Tämä tarkottaa käytännössä sitä, että maailman kartta on 95% tuttua kauraa erityisesti LTTP:ta pelanneille. Useat hahmot, varusteet ja salaisuudet löytyivät tutuilta paikoilta ja on vain pelaajan mieltymyksestä kiinni, että onko tämä tuttuus hyvä vai huono asia. Itse tykkäsin tästä, koska olo tuntui todella kotoisalta ja koska maailmasta löytyi kuitenkin paljon uuttakin, niin tämä ei tuntunut kuitenkaan täysin kopioltakaan. Itse luolastot ovat muuttuneet kuitenkin paljonkin entisestään. Tällä kertaa ne ovat useassa kerroksessa olevia rakennelmia ja hyppiminen alas ylemmästä kerroksesta alemmalle tasolle onkin olennainen elementti useammassakin luolastossa. Muuten luolastot ovat tuttua kauraa eli sieltä löytyy arkkuja, kompassi, avaimia, luolaston pomon oveen sopiva boss key... vanha tuttu kartta taisi uupua automaattikartoituksen vuoksi. Jokaisella luolastolla on oma teemansa ja niihin sopiva erikoisvaruste eli pimeässä luolastossa pärjää lyhdyllä (tai sammuttamalla aiempia valoja), tulitemppelissä edetään jääsauvan avustuksella jne jne... ymmärrätte varmaan idean. Luolastojen lopussa olevat pomot olivat yllättävän usein vanhoja tuttavuuksia erityisesti LTTP-pelistä.

Ennen pelaamista ja sen aikana kuulin muutamilta pelaajilta mielipiteitä, että ALBW on turhan lyhyt ja helppo peli. Mielestäni tämä riippuu kuitenkin aikalailla pelityylistä. Itse sain varsinaisessa seikkailussa ja luolastoissa kulumaan aikaa kutakuinkin saman verran, mitä meni LTTP:ssa. Suurin osa ajasta meni kuitenkin kaiken muun pienen sälän keräämisessä, kuten sydämenpalat ja rahan kerääminen varusteisiin. Lisäksi tässäkin pelissä löytyy muistakin osista tuttuja "kerättäviä tavaroita" (100 kpl piilossa koko pelialueella), joilla saa päivitettyä muita varusteita kuten jousipyssyyn triplanuolet tai pommiin suuremman räjähdysalueen. Lisäksi pelissä oli valtava määrä erilaisia minipelejä, joiden parissa kuluu aikaa ja joistakin näistä saa jopa parannuksia varusteisiinkin (esimerkiksi päivitetyn perhoshaavin, joka on yhtä tehokas aseena kuin 3. tason Master Sword).

Suurin ongelma pelissä on varusteet tai toisin sanoen niiden helppo saatavuus. Kun repussa kulkee neljä keijuilla täytettyä lasipulloa (jokainen parantaa Linkin vuorollaan, jos tämä kuolee), saa olla aikamoinen mestari jos kuolee luolastojen jo muutenkin helpohkoissa loppupomoissa. Haastetta haluavat pelaajat voivat tietysti jättää keijut matkasta tai olla keräämättä ylimääräsiä sydämen palasia. Toinen tapa on pelata peliä Hero Modella jolloin viholliset aiheuttavat 3-kertaisen vahingon, mutta tämän moodin aukaistakseen pelin tulee läpäistä ainakin kerran.

Millainen maku pelistä sitten jäi minulle suurelle LTTP-fanille? Muilta saamistaan pienistä kritiikeistä itsenikin huomaamista pienenpienistä puutteistaan huolimatta peli oli vallan loistava ja viihdyttävä seikkailupeli jolla on vielä läpipeluunkin jälkeen uudelleenpeluuarvoa. Vähän väliä ilmoille raikuvat edellisten Zeldojen musiikit ja sai minut vaan ihan täpinöihin ja olin aivan fiiliksissä tätä pelatessa. Peliä on päivitetty hieman LTTP:sta mm. grafiikoissa, 3D-efekteissä ja kontrolleissa mutta juurikin sopivan verran eikä liikaa. Suosittelen tätä peliä jokaiselle hyviä toiminnallisia seikkailupelejä arvostaville ja kannattaa tsekata myös pelin edeltäjä LTTP, joka löytyy Nintendon nykykonsoleille Virtual Consolestakin.

Arvosana: 6/5 (<-- joukki, en oikeasti arvostele pelejä, esittelen vain ja kerron mielipiteitäni ;D)