Sata ja yksi Dalmatialaista on Disneyn animaatioelokuva vuodelta 1961. Elokuva pohjautuu Dodie Smithin samannimiseen lastenkirjaan, joka julkaistiin viisi vuotta Disneyn leffaa aiemmin. Elokuvan alkuasetelma on itselleni tuttu, mutta sen tarkempia yksityiskohtia en sitten muistanutkaan. Muistin vain suuren määrän koiranpentuja sekä psykopaattisen naisen, joten oli ihan mukava päästä katsomaan mitä muuta tässä melkein 80-minuuttisessa elokuvassa tapahtuikaan.
Elokuva alkaa siitä, kun Pongo-niminen dalmatialaiskoira asuu poikamiehenä viihtyvän Roger Radcliffen kanssa. Tilanne ei Pongoa kuitenkaan miellytä ja eräänä päivänä hän junaileekin sekä itselleen että Rogerille naisseuralaiset Anitasta sekä tämän lemmikkikoirastaan Perditasta. Pian Roger ja Anita muuttavat yhteen ja Perditakin alkaa odottamaan pentuja. Mammakoira synnyttää lopulta hulpeat viisitoista koiranpentua ja tämä kiinnittää samalla myös Anitan entisen koulukaverin Cruella De Vilin (Disney hallitsee pahaenteiset nimet) mielenkiinnon koiria kohtaan. Hän on valmis ostamaan pennut omiin hämäriin tarkoitusperiinsä, mutta kun Roger kieltäytyy ostotarjouksesta, päättää Cruella hankkia pennut itselleen keinolla millä hyvänsä.
Disneyn animaattorit ovat saaneet kaikki leffan eläimet mukavan sympaattisiksi ja etenkin alussa oli mielestäni hauska juttu, kun Pongo piti Rogeria omana lemmikkinään eikä päinvastoin ja on kaksikosta muutenkin se aloitteellisempi osapuoli. Elokuvassa esiintyy jos jonkin rotuista koiraa ja jopa Kaunotar ja Kulkuri nimikkoleffastaan vilahtavat ruudulla eräässä kohtauksessa. Katsomani version mukana ei tullut extrana perinteistä puhuttua kommenttiraitaa, mutta sen sijaan mukana oli kaksi raitaa jossa leffan edetessä kerrotaan tekstimuodossa erilaisia taustoja elokuvasta. Katselin molempia raitoja aika pitkälle ja näissä kerrotut triviat olivat kyllä sangen mielenkiintoisia.Kokonaisuudeassa elokuva oli todella hyvä paketti ja suosittelen muitakin katsomaan, jos animaatioleffat sattuvat kiinnostamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti