Olin palloilemassa ihan randomilla ympäri Kuopion keskustaa, kun vastoin kaikkia todennäköisyyksiä huomasin eksyneeni Citypörssiin. Hyllyistä löytyikin sellainen helmi(?) kuin Megaman X 8, jonka oli aivan "pakko" ottaa talteen vaikka jo ihan päähenkilön vuoksi.
Olen pelannut pääasiassa vain alkuperäisiä 8-bittisen Nintendon Megamaneja, Megaman X -sarjan jäädessä lähinnä kokeiluasteelle. Megaman 7:aa ja kolmea ensimmäistä X:ää olen testannut Super Nintendon emulaattorilla, mutta that's it! Olikin siis suuri ilo törmätä X -sarjan näinkin myöhäiseen osaan kirpputorilla ja vielä 4,90 euron hintaan. Täytyy myöntää, että pelko oli suuri, että mitenkä "laadukas" tämä peli on, mutta onneksi pelko oli suht turhaa.
Peli muistuttaa hyvin paljon näitä aiemmin testaamiani Super Nintendon pelejä. Hahmot ovat edelleen samankokoisia ja toiminnot tuntuvat ainakin nopealla pelaamisella samoilta. Megaman voi ampumisen ja hyppimisen lisäksi tehdä pieniä juoksusprinttejä (dash), liukua alas ja kiivetä pystyseiniä pitkin sekä lataamaan asetta tehokkaammaksi.
Uutena ominaisuutena (minun pelaamiin Megamaneihin) on hahmon vaihtaminen lennosta. Megamanin tai siis X:n sijaan voi pelata myös Zerolla ja Axl:lla. Zeron aseena on valosapelia muistuttava miekka, kun taas Axl turvautuu pistooleihin. Pelillisten juttujen lisäksi grafiikat ovat luonnollisesti hienommat, mutta onneksi 2-ulotteinen tasohyppely on silti säilytetty (nimim. Nintendo 64:n 3-ulotteista Megamania testannut). Ja tottakai pelin piirretyt animaatiokohtaukset ovat nannaa silmille.
Nämä olivat ensivaikutelmat pelistä, mutta ehkäpä vielä joskus palaan aiheeseen, kunhan pelitunteja kertyy lisää!
Olin palloilemassa ihan randomilla ympäri Kuopion keskustaa, kun vastoin kaikkia todennäköisyyksiä huomasin eksyneeni Citypörssiin. Hyllyistä löytyikin sellainen helmi(?) kuin Megaman X 8, jonka oli aivan "pakko" ottaa talteen vaikka jo ihan päähenkilön vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti