Elokuvien katseluni on ollut melko vähäistä viime aikoina. Moni hyvä elokuva vaatii vähintään kahden tunnin ajan katsomiseen ja eihän sellaista aikaa meinaa koskaan löytyä, kun kaikkea muutakin kiinnostavaa tekemistä olisi. Koska halusin katsoa kuitenkin jonkun elokuvan, kaivelin hyllystä tarkoituksella jonkun hieman lyhyemmän leffan ja tällä kertaa ruudulle ilmestyi viime kesänä kirpputorilta ostamani Sliding Doors.
Elokuva kertoo Helen Quilleystä (Gwyneth Paltrow), joka työskentelee PR-tehtävissä Lontoossa. Pienen mokan vuoksi hän saa kuitenkin potkut työstää ja lähtee masentuneena kotia kohti, missä hänen kirjailijapoikaystävä (John Lynch) odottaa. Metroasemalla elokuva jakautuu kuitenkin kahteen eri aikajatkumoon, siihen kun hän kerkeää metroon ja toisessa myöhästyy kyydistä. Merkittävin ero tällä tapahtumalla on sillä tapaa, että keretessään metroon Helen kerkeää myös yllämään poikaystävänsä sängyssä toisen naisen (Jeanne Tripplehorn) kanssa ja tällä on tuhoisat seuraukset heidän parisuhteen kannalta, joskin samalla Helenille aukeaa mahdollisuus tutustua toiseen herrasmieheen Johniin (John Hannah). Metrosta myöhästynyt Helen ei saa puolestaan poikaystäväänsä kiinni rysän päältä ja katsoja saakin seurata aitiopaikalta, kuinka neitoa huiputetaan selän takana.
Elokuvan juonet keskittyvät pitkälti Helenin rakkauselämän ruotimiseen ja ainakin itse toivoin kokoajan kaikenlaista ikävää ketkulle poikaystävälle. Olen tottunut näkemään Gwyneth Palthrowin pääasiassa elokuvien sivuosissa ja tämä elokuva oli positiivinen yllätys, että hyvin hän osasi myös pääosan vetämisen. Elokuvassa koitettiin muutamia kertoja vitsailla, mutta ainakaan itseäni nämä eivät pahemmin naurattaneet. Pieni miinus lisäksi siitä, ettei DVD-versiossa ollut lainkaan extroja. Romanttiset "komediat" eivät yleensäkkään ole olleet Minun Juttu ja sellaiseksi tämä oli kuitenkin ihan menettelevä elokuva, ei siis harmita että katsoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti