keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Katsottu: Parfyymi

Patrick Süskindin romaaniin perustuva Parfyymi on leffa joka on pyörinyt varmaan vuoden ajan DVD-hyllyssäni ilman että olisin saanut katsottua sitä. Nyt sen tullessa vastaan Netflixin luetteloissa päätin korjata tilanteen. Kyseessä on Tom Tykwerin ohjaama hieman päälle kaksituntinen vuonna 2006 valmistunut leffa, josta minulla ei ollut oikein muita ennakkotietoja kuin että se kertoo sarjamurhaajasta ja että moni on sitä kehunut.

Elokuva kertoo orvoksi jääneestä Jean-Baptiste Grenouillesta (Ben Whishaw) 1700-luvun ranskassa, jolla on melkeinpä yliluonnollisen hyvä hajuaisti. Eräänä iltana hän lähtee seuraamaan erästä tyttöä tämän hyvän tuoksun vuoksi, mutta onnistuu vahingossa tappamaan tytön. Jean huomaa tytön tuoksun katoavan melkein välittömästi tämän kuoltua ja hänelle syntyy pakkomielle selvittää miten kaikki, erityisesti ihmisten tuoksut saadaan säilymään. Jean pestautuu aiemmin menestyneen parfyymeja valmistavan Giuseppe Baldinin (Dustin Hoffman) apupojaksi aikomuksena oppia tältä parfyymien valmistuksen salaisuudet. Lopulta Jean huomaa ettei hän saa kaikkea haluamaansa tietoa Baldinilta vaan joutuu jatkamaan matkaansa Grassen kaupunkiin oppiakseen puuttuvat taidot. Jean oppii lopulta keinon saada naisten tuoksut kaapattua, mutta se vaatii heidän tappamista ja niinpä kuolleita ruumiita alkaa löytymään...

Ensinnäkin täytyy sanoa, etten ole lukenut alkuperäistä kirjaa, joten elokuvan vertaaminen siihen on mahdotonta. Yksinään elokuva on hienon näköinen ja melko vähäpuheinen mutta hyvät musiikit paikkaavat hilaisempia hetkiä. Näyttelijäsuoritukset olivat "ihan ok" -tasoa, ei huonoja mutta ei nyt mitenkään erityisen mieleenjääviäkään. Rehellisesti sanoen en ollut etukäteen tietoinen elokuvan näyttelijöistä, joten Dustin Hoffmanin ja ylisuojelevaa isää esittävän Alan Rickmanin marssiminen ruudulle sekä John Hurt kertojaäänenä olivat iloisia yllätyksiä. Ehkä minulla oli turhan suuret ennakko-odotukset tälle elokuvalle ja murhasarjan alkaessa alkoi jo hieman pitkästyttämään. Elokuvan loppupuolella olevat torin tapahtumat saivat kyllä häkeltymään melkein David Lynchin elokuvien kaltaisesti ja ihmettelin että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Lievästä pitkästymisestäni huolimatta suosittelen tämän katsomista, kyllä tämän nyt yhden kerran ainakin voi katsoa... jos ei muuten niin ainakin erikoisten asetelmien ja konkarinäyttelijöiden vuoksi.

2 kommenttia:

  1. Näin aluksi, kyllä olen uusi lukija :)
    Ja katoin itekki ton Parfyymin joskus kesällä ja mun mielestä se oli tosi outo. Tai siis juonihan oli iha ok ja sit jossai vaiheessa se meni tosi oudoks, ja se loppu tosi oudolla tavall mutta en sit tiiä. :)

    http://kaksoispisteviivadeedeedee.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo tervetuloa vaan, tänne on kaikki blogin aiheista kiinnostuneet tervetulleita! :) se tosiaan oli outo jos noin voi sanoa ja en tiedä mitä siinä oikeasti meinattiin. itse käsitin sen niin että hän koki ettei häntä muisteta enää tulevaisuudessa ja halutessaan olla edes jotenkin hyödyksi hän sitten teki sen mitä aivan lopussa teki.

      Poista