Ostin Dear Esther -nimisen pelin varmasti yli vuosi sitten kahdella eurolla. Halpa hinta johtui kuulemani mukaan siitä, ettei peli ole kovinkaan pitkä, mutta ainakin tarinallisesti tunnelmallinen ja teknisesti parasta antia mitä Half-Life 2:sta tutusta Source -pelimoottorista saa irti. Nyt kun peli oli kerennyt muhimaan hieman virtuaalisessa pelivarastossani, päätin ottaa sen vihdoinkin tarkasteluun ja jakaa siitä muutaman kommentin.
Peli alkaa tilanteesta, jossa pelaajan hahmo on juuri saapunut Skotlannissa sijaitsevan autioituneen saaren rantaan. Tästä hän lähtee seikkailemaan ympäri saarta määränpäänä selvästikin taivaanrannassa houkuttelevasti vilkutteleva radioantennimasto. Tarina on siinä mielessä persoonallinen, ettei se selitä asioita kovinkaan tarkkaan vaan vähän väliä nimetön miesääni kertoo lyhyitä pohdintojaan mitä on tapahtunut. Pelin läpäistyä olin utelias ja Googlettamalla selvisi, että peli arpoo joka pelikerta mitä tarinan osasia kerrotaan ja yhdellä pelikerralla ei voi edes kuulla koko tarinaa. Tarina muodostuu hyvinkin paljon pelaajan omista tulkinnoista sen perusteella, miten on näitä palasia ja omaa mielikuvitustaan käyttänyt. Yksi esimerkki pelin tulkinnanvaraisuudesta ja epämääräisyydestä on se, että tajusin vasta pelin loppuvaiheilla, että kuka tämä itse pelattava hahmo on. Tunsin oloni todella hölmöksi, vaikka minulla olikin ollut mielestäni hyvät perustelut omalle tulkinnalleni.
Peli oli omalla tavallaan outo. Minulle jäi ainakin epäselväksi, että onko siinä yksi tarina taustalla vai vaihteleeko koko tarinakin arvottujen tarinaosasten perusteella. Ainakin omissa lopputeksteissäni Estherin sukunimi mainittiin, ja se tuntuu ristiriitaiselta netistä löytämieni tarinateorioiden kanssa. Tämän pelin tarinaa pohtiessa tulee olo kuin olisi katsonut David Lynchin elokuvaa :D
Jos tarina kuitenkin unohdetaan, niin visuaalisesti peli oli todella näyttävä erityisesti Source -peliksi ja musiikitkin olivat erinomaiset ja tunnelmaa luovat. Melkein ainoa häirinnyt asia "pelissä" oli se, että siinä ei voinut tehdä käytännössä mitään kävelyn ja zoomailun lisäksi, FPS-pelejä pelanneena se hitaasti käveleminen yksinkertaisesti turhautti :-D Jos satut saamaan Dear Estherin korkeintaan parilla eurolla, niin kyllä tämä pieni viihdyttävä kokemus on, joten eikun vain hankkimaan ja tekemään omia tulkintoja tarinasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti