Tuli taas eilen kaivettua Playstation 2 naftaliinista esiin. Tai oikeammin hain vain vanhan matkatelkkarin vintin varastosta, kun aiemmin käyttämäni näyttö on alkanut olemaan viime aikoina heikossa hapessa. Tämä matkatelkkarikaan ei ole missään elämänsä kunnossa, erityisesti kuvan aivan reunassa on kaaristumaa, mutta tärkeintä, että edes jotain kuvaa näkyy.
Otin pelattavaksi Final Fantasy X:n. Olen kyllä pelannut paria Final Fantasya hieman alusta asti ja X:ääkin jonnekin asti, mutta en ole pelannut vielä yhtäkään loppuun asti. Ajattelinkin, että nyt voisi olla korkea aika tehdä asialle jotakin. Jos FF-kärpänen oikein kunnolla iskee, niin tuolla olisi hyllyssä lisäksi kirpputorilta löytynyt jatko-osa eli FF X-2 odottamassa, mutta se lienee sitten sen ajan "murhe".
Pitäisi vissiin sanoa jotain kommenttia itse pelistä. Final Fantasy X kertoo Tidus -nimisestä pojasta, joka on Zanarkandin kaupungissa pelaamassa blitzball -nimistä pallopeliä. Sin -niminen olento hyökkää kaupunkiin ja Tidus siirtyy tämän johdota Spira -nimiseen paikkaan ja tavoitteena onkin yllättäen mm. Sin -olennon kukistaminen. Avuksi tähän tehtävään Tidus saa matkan varrella kohtaamia ystäviä mm. hieman yksinkertaisen blitzballia pelaavan Wakkan sekä velho Yunan, josta Tidus kiinnostuu muussakin, kuin vain professional mielessä.
Final Fantasyjen taistelusysteemi ei ole napannut minua kovinkaan suuresti koskaan ja valitettavasti taistelu on melkeinpä ainoita keinoja selvittää asiat. Taistelussa siis vuoronperään valitaan oma hyökkääjä (tai hyökkääjät) ja keiden kimppuun hyökätään, mutta melko tylsää vuoronperäistä nakuttelua se silti on. Lisäksi itse seikkailu on melkoista putkijuoksua, suurin vaara/virhe, jonka saattaa voida tehdä, on missata jonkun energiapullon sisältävän arkun, mutta yleensä kävelyalue on niin rajoittunutta, ettei tuollaistakaan pääse tapahtumaan.
Hyvänä puolena FF X:ssä puolestaan on se, että se on todella nättiä katsottavaa. Peli on kuin elokuvaa tai pientä sikaa katsoisi. Kohtausten välillä saa siirtää hahmon uuteen paikkaan ja elokuva jatkuu taas. On pelin yksinkertaisuudessa ja mainitsemassani putkijuoksussa ainakin yksi hyvä puoli: tarina ei jumiudu pitkäksi aikaa paikalleen, kun pelaaja ei jää tutkimaan liikaa jotain ihan epäolennaista asiaa.
Summa summarum... Final Fantasy X on viihdyttävä peli, jos tykkää katsella nättiä "interaktiivista elokuvaa".
Final Fantasyjen taistelusysteemi ei ole napannut minua kovinkaan suuresti koskaan ja valitettavasti taistelu on melkeinpä ainoita keinoja selvittää asiat. Taistelussa siis vuoronperään valitaan oma hyökkääjä (tai hyökkääjät) ja keiden kimppuun hyökätään, mutta melko tylsää vuoronperäistä nakuttelua se silti on. Lisäksi itse seikkailu on melkoista putkijuoksua, suurin vaara/virhe, jonka saattaa voida tehdä, on missata jonkun energiapullon sisältävän arkun, mutta yleensä kävelyalue on niin rajoittunutta, ettei tuollaistakaan pääse tapahtumaan.
Hyvänä puolena FF X:ssä puolestaan on se, että se on todella nättiä katsottavaa. Peli on kuin elokuvaa tai pientä sikaa katsoisi. Kohtausten välillä saa siirtää hahmon uuteen paikkaan ja elokuva jatkuu taas. On pelin yksinkertaisuudessa ja mainitsemassani putkijuoksussa ainakin yksi hyvä puoli: tarina ei jumiudu pitkäksi aikaa paikalleen, kun pelaaja ei jää tutkimaan liikaa jotain ihan epäolennaista asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti