Seuraavana Zombie-leffojen esittelyn sarjassa ei ole sen vähempää kuin lempileffani tästä kategoriasta eli Kuolleiden Aamunkoitto. Kyseessä on George A. Romeron klassikkoelokuvan uusintaversio vuodelta 2004. Onneksi ohjaaja Jack Snyder ei ole tyytynyt filmaamaan aiempaa elokuvaa vain uusiksi vaan kyseessä on nimeä, tapahtumapaikkaa ja zombieita lukuunottamatta melkein kokonaan uusi, mutta loistava leffa.
Elokuva alkaa siitä, kun sairaanhoitaja Ana (Sarah Polley) tulee vuoronsa päätyttyä kotin. Unet keskeyttää kuitenkin makuuhuoneen ovelle ilmestyvä naapurin tyttö Vivian, joka puree Anan miehen (Stargate Universestakin tuttu Louis Ferreira) kaulan auki, mihin mies kuoleekin. Vain muutamien sekuntien kuluttua mies onkin jo pystyssä ja jahtaamassa verenkiilto silmissä Anaa. Ana pääsee pakenemaan vain todetakseen että koko naapurustossa on samanlainen täysi kaaos meneillään, kun väki jahtaa ja lahtaa toisiaan. Lopulta hän törmää muihin selviytyjiin (mm. Ving Rhames), jotka linnoittautuvat läheiseen ostoskeskukseen valtavien zombiejoukkojen piirittäessä rakennusta.
Elokuvan näyttelijät olivat ainakin ensimmäisen näkemiskerran aikoihin tuntemattomia minulle, vain Ving Rhamesin olin nähnyt muissa leffoissa. Kaikki näyttelijät suoriutuivat rooleistaan mielestäni erinomaisesti, joskin muutamien hahmot olivat kusipäitä tai raivostuttavan typeriä. Olisi kiva nähdä joskus elokuva, jossa joku varmasti omalla tavallaan fiksu nainen ei laita kaikkia muita ihmisiä tai suunnitelmia vaaraan jonkun sylipuudelin vuoksi. Tai etteivät tyypit ala leikkimään moottorisahalla liikkuvassa autossa. Ja miksi tyypit tuovat jo valmiiksi zombien näköisen rehevän naisen sisälle?
Kuten sanoin alussa, eroaa tämä remake aika valtavasti alkuperäisestä versiosta ja mainitsen tässä muutamia niistä seikoista. Alkuperäisessä versiossa zombiet olivat näitä perinteisiä puoli metriä tunnissa -vauhdilla liikkuvia otuksia, jotka eivät omasta mielestäni aiheuta uhkaa ellet olet halvaantunut ja nurkkaan ahdistettu. Toinen eroava seikka on se, että alkuperäisessä versiossa ostoskeskus oli täynnä väkeä ja porukka piileskeli yläkerrassa tehden vain pieniä salamaiskuja kauppoihin. Tässä remakessa koko ostoskeskus taas on kokonaan vapaassa käytössä ja käytännössä ainoa uhka tulee jos työntää nokkansa ulos. Myös loppuhuipennus eli alkuperäisen leffan jengihyökkäys on vaihdettu kokonaan uuteen eli ajomatkaan satamaan. Helpompi on luetella asioita jotka ovat pysynyt samoina.
En ole mikään expertti zombie-elokuvien suhteen, mutta tästä elokuvasta on tullut minun lempizombie-elokuva. Kun ajattelen iltaisin zombieita, ne ovat juuri samanlaisia kuin tässä elokuvassa, ei niinkuin jossain Plan 9 From Outer Spacessa. Tämä elokuva on sopivasti jännitystä, toimintaa ja se kaikki on tehty vielä tyylikkään näköisestikin. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille, jotka eivät säikähdä pienestä veren ja suolien lentelystä! Kannattaa myös katsoa lopputekstit, ettei loppuratkaisusta jäisi liian ruusuinen kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti