Viime aikoina olen katsonut ja kommentoinut hyllystäni löytyviä Hayao Miyazakin animaatioelokuvia. Useat niistä oli jäänyt vielä katsomatta joten näin monet niistä vasta nyt ensimmäistä kertaa. Nyt on kuitenkin viimeisen omistamani leffan vuoro, elokuvan joka kantaa nimeä Prinsessa Mononoke. Jätin elokuvan tarkoituksella viimeiseksi sillä olen vuosien ajan kuullut siitä paljon kehuja, joidenkin mielestä se on ollut jopa Miyazakin paras elokuva. Nyt oli kuitenkin tämänkin elokuvan katseluvuoro ja aika todeta että oliko kyseessä saamiensa kehujen arvoinen leffa.
Elokuva kertoo noin 500 vuotta sitten eläneestä Emishi-kansaan kuuluvasta Ashitaka -nimisestä pojasta. Eräänä päivänä jättikokoisen villisian näköinen demoni hyökkää heimon kylään. Ashitaka onnistuu voittamaan tämän, mutta samalla demonin hitaasti kuollettava kirous tarttuu häneen. Ashitaka lähtee kylän viisaan naisen kehoituksesta länteen etsimään parannuskeinoa ja saakin selville että metsässä asuu hirvijumala, joka saattaisi pystyä auttamaan häntä. Ennen tämän kohtaamista Ashitaka sotkeutuu kuitenkin ihmisten ja metsän eläinjumalten väliseen taisteluun. Ihmisten rautasulattamo hakkaa lähialueilta metsää ja eläimet eivät voi hyväksyä kotinsa tuhoamista ja alkavat tekemään iskuja ihmistyttö San eli prinsessa Mononoke etunenässä.
Elokuvan kahden levyn versio sisälsi kohtuullisen määrän extroja. Yleensä elokuvien mukana tulee muutamia trailereita mutta tässä niitä tuli Studio Ghiblinin elokuvista huimat 12 kappaletta. Näiden lisäksi tuli vielä useita promoja, teasereita ja TV-spotteja. Näiden lisäksi on vain koko elokuvan kuvakäsikirjoitus, jota voi vertailla lopulliseen elokuvaan kuvakulmaa vaihtamalla.
Tätä elokuvaa on siis moni sanonut Miyazakin parhaaksi ja nyt pitäisi sanoa oma mielipiteeni. Taidan kallistua kuitenkin kieltävään vastaukseen, sillä Henkien kätkemä oli kyllä mielestäni niin hyvä jokaisella osa-alueella että sitä on vaikea ylittää. Ei tämä siltikään huono elokuva ollut, ei todellakaan, jaetulla kakkossijalla silti Totoron kanssa. Tämän elokuvan ainakin yksi yllättävä puoli oli se että miten raaka se oli. Ihmisiltä ammutaan irti käsiä ja päitä, verta lentää runsaasti (mikä on toki realistista) jne. Mielestäni etenkin kirouksen saaneet eläimet olivat todella yököttävän näköisiä, joskin se oli todennäköisesti tarkoituskin. Myönteisiä asioita elokuvassa oli puolestaan se että se oli todella hienon näköinen ja siinä oli paljon kantaa ottavaa sanomaa. Ainakin metsien hakkaaminen ja luonnon tuhoaminen oli yksi käsiteltävistä asioista, samoin naisten asema sekä työelämässä että yhteisössä yleensäkin. Tässä elokuvassa moni miehistäkin oli akkamaisempia kuin itse naiset. Jos yli kahden tunnin kesto elokuvalla ei ole este niin suosittelen tätä elokuvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti